Kolmepa poikaa pohojammaalta...

Tai oikeastaan meitä oli vähän useampikin. Eivätkä ne ei-pohojalaaset sen parempia olleet, mutta tätä tarinaa kerron minä.

Esileik... esiaste

Moloilun esiastetta harrastettiin Kauhajoella jo nykyisten veteraanijäsenten teinivuosina, 80- ja 90-luvun taitteessa. Välineinä olivat tuolloin eri tasoiset vesipyssyt (Super-soakeritkin tulivat sopivasti markkinoille ja kilpavarustelu pääsi vauhtiin.), vesi-ilmapallot sekä hyvä pokerinaama ("Ei varmana osunu!").

Teini-iän viedessä jäseniä mennessään näytti jo siltä, että meistäkin tulisi sellaisia: Ihan oikeita aikuisia. Pelastukseksi koitui kuitenkin kaiken pahan alku ja juuri (jäsen, joka kutsumanimensä sai juuri tästä), joka jossain, liekö ollut polttarit, tutustui paintballiin. Eikä se siihen jäänyt, vaan tämäpä alkoi soitella kasaan porukkaa: Piti päästä kokeilemaan.

Eka kerta - The Big Splät

Elettiin kesää -97. Oli kohtalaisen lämmintä, n.27 astetta varjossa. T-paita oli ainoa järkevä varustus, joten meillä oli tietysti maastopuvut (ei sentään jussi-paitoja). Paikkana oli Hyypänmäki, "kevyt" pikku rinne, jonka vastakkaisilla puolilla sijaitsivat kotipesät. Pesien välissä oli läpitunkematonta ryteikköä, jossa näkyvyys (ja siten ampumaetäisyys) oli parhaimmillaan noin kolme metriä. Lopputuloksena kipeimmät mustelmat koskaan, valtava määrä adrenaliinia ja n. seitsemän väkästä myöten koukutettua Molo-Veikkoa.

Nykyhetki

Toiminta alkoi niin kovin pienestä ja kasvoi niin mahtavaksi, kuten vain Molo voi. Nimitys Molo-Veikot ryhmän jäsenille syntyi (synnytettiin) kuitenkin vasta kesä-heinäkuun vaihteessa 1999, kun heräsi ajatus rekisteröitymisestä ry:ksi ja kotisivun julkaisemisesta.

Sivut saatiin aikaan, rekisteröitymistä ei.

Ja hyvä niin.